Katja Kärki kuvaa lestadiolaista yhteisöä ja sen kolmea naissukupolvea

Vuosi 2017 oli Katja Kärjelle vauhdikasta aikaa. Hän meni naimisiin ja tuli Atte-pojan äidiksi. Muutto uuteen kotikaupunkiin tapahtui sentään tämän vuoden puolella.

Syy haastatella Katjaa tänne blogiin ei kuitenkaan ole mikään noista mainitsemistani, vaan esikoiskirjan kustannussopimus. Katja allekirjoitti sen tammikuun alussa Bazar Kustannus Oy:n kanssa.

Kirja julkaistaan näillä näkymin keväällä 2019. Tällä hetkellä sen työnimenä on Jumalan huone, mutta nimi tulee vaihtumaan prosessin edetessä.Suomen kielen opettajana työskentelevä Katja Kärki lähetti kässärinsä kustantajalle joulun alla, pari viikkoa ennen uuden perheenjäsenen laskettua aikaa.

Katja oli varautunut hylsyyn toisensa perään. Hän ajatteli, että palaisi käsikirjoitukseen ehkä parin vuoden kuluttua. 
Toisin kävi. Tekstin lähettämistä seuraavana päivänä kustantamo ilmoitti alustavasta kiinnostuksestaan kässäriä kohtaan. Viikon kuluttua varmistui, että Bazar on valmis kustantamaan Katjan kirjan. Kustannussopimus tehtiin tammikuussa.

-        En mä vieläkään voi uskoa että tää on oikeasti näin, Katja toteaa kolmisen kuukautta myöhemmin.

Nyt hän työstää käsikirjoitustaan yhteistyössä kustannustoimittajan kanssa. Kustantamosta on kerrottu, että kolme neljäsosaa tekstistä on valmista, yksi neljännes vaatii vielä työstämistä.

Käsikirjoituksen kimppuun Katja pääsee silloin, kun Atte-vauva nukkuu tai viihtyy muuten omissa oloissaan.

  

Teksti sijoittuu Pohjois-Karjalassa toimivaan lestadiolaiseen yhteisöön.

Katja Kärjen tulevan kirjan aihe on mielenkiintoinen, sillä se käsittelee Pohjois-Karjalassa toimivaa lestadiolaista yhteisöä, jota ei ole aiemmin juurikaan kuvattu ainakaan kaunokirjallisessa tekstissä.

Käsikirjoituksessa kuvataan kolmea saman suvun, mutta eri sukupolven naista. Heistä vanhin on elänyt nuoruutensa sota-aikana, seuraavana tuleva siskontytär on syntynyt 60-luvulla ja nuorin siskontytär vuonna -85.

-         Kirjan iäkkäin nainen on syntynyt oman mummoni innoittamana, mutta teksti alkoi heti elää omaa elämäänsä. Osa sukulaisista voi ehkä tunnistaa hanhemman naisen käyttämiä sananparsia mummoni käyttämiksi, Katja Kärki kertoo.

Vuonna -85 syntynyt Elsa kuuluu Katjan omaan ikäluokkaan.

-       Elsalla ja minulla on joitakin yhteisiä kokemuksia, mutta tässäkin kohti teksti lähti elämään omaa elämäänsä.
      Kustantamon hyväksymisviestissä käsikirjoituksesta todettiin muun muassa, että "naisia kuvataan lihallisesti, mikä ei ole ihan tyypillistä naiskuvausta",

    Ihan pienenä kirjoitin ystäväkirjaan, että haluan olla eläinlääkäri tai kirjailija".

 Katja Kärki kirjoitti kirjaansa puolentoista vuoden ajan. Katja ei ryhdy edes arvailemaan, kuinka paljon työtunteja ehti kulua ennen kustannussopimuksen allekirjoittamista.

Hän kertoo kirjoittaneensa pikkutyöstä asti.

-        Ihan pienenä kirjoitin ystäväkirjaan, että haluan olla eläinlääkäri tai kirjailija.

Lukiossa kirjoittaminen kuitenkin jäi, ja opiskeluvuodet kuluivat päiväkirjaa pitämällä.

-       Kolmenkymmenen tietämillä tajusin, että jos haluan kirjoittaa, minun pitää nyt kirjoittaa, ja jos haluan julkaista, minun pitää kirjoittaa vielä enemmän.

Katjan vinkit julkaisemisesta haaveileville:

Oman käsikirjoituksensa osalta Katja oli varautunut lukuisiin hylsyihin, ja hän pitääkin kustannussopimustaan ihmeenä ja poikkeustapauksena. Millaisia vinkkejä Katjalla on muille julkaisemisesta haaveileville?

-        Pitää kirjoittaa ja kirjoittaa ja sietää se, että kirjoittaminen on rankkaa.

Pelkkä kirjoittaminen ei hänen mielestään riitä. On myös osattava pyytää palautetta ja kyettävä ottamaan sitä vastaan. Kaikenlainen kirjoittamisen opiskelu ja lukeminen ovat myös välttämättömiä kirjoittajan elämässä.

Uutta mielessä - vanhan työstäminen tuntuu rankalta

Juuri nyt Katja Kärki viimeistelee esikoiskirjaansa, mutta mielessä ja työnallakin on kaksi uutta aihetta. Toinen niistä sijoittuu nuorten maailmaan ja nuorisopsykiatriselle osastolle olematta kuitenkaan nuortenkirja. Toinen taas kuvaa hippiyhteisöä, ehkä 70-luvulla, ehkä nykypäivänä, mahdollisesti jopa tulevaisuudessa.

-       Kustantajalla olevan käsikirjoituksen työstäminen tuntuu rankalta, koska se on minulle jo mennyttä aikaa ja uudet ideat kutsuvat.

Katja Kärki lupaa kuitenkin viimeistellä kässärinsä niin, että me kaikki pääsemme tutustumaan vuoden kuluttua hänen esikoiskirjaansa.

Sitä odotellessa tämän vuoden elokuussa ilmestyy WSOY:n kustantamana esikoislestadiolaisuutta käsittelevä Essi Ihosen teos Ainoa taivas.