"Siivekäs paluu, kevät saapuu" -kirjoituspaja

Kirjoituspajan vetäjä Heidi Halonen. Heidi poikkitaiteellisen pajan vetäminen on luontevaa, sillä hän maalaa itsekin.

Mahtavaa, nyt saan blogiini ensimmäisen kirjoittajakoulutukseen liittyvän tekstin. Vietin nimittäin tänään parituntisen Siivekäs paluu, kevät saapuu -kirjoituspajassa Riihimäen taidemuseolla. Ja aika meni kuin siivillä.

Kirjoituspajan vetäjä, sanataideopiskelija Heidi Halonen,
opiskelutoverini sanataideohjaajakurssilta ja kirjoittamisen aineopinnoista, oli keksinyt opinnäytetyöhönsä kivan idean: Ensin tutustuimme museon kevätaiheiseen näyttelyyn Siivekäs paluu, kevät saapuu. Näyttelyn esittelystä vastasi amanuenssi Tanja Pääskynen. Sitten istahdimme hetkeksi kuuntelemaan keväistä äänimaisemaa ja verryttelykirjoittamaan. Sen jälkeen vetäydyimme valitsemiemme taideteosten ääreen.

Oma valintani oli outo. Yleensä silmäni kiinnittyy kaikkeen värikylläiseen, satumaiseen ja monia yksityiskohtia sisältävään. Nyt valitsinkin Juho Kyyhkysen maalauksen Lapista, erittäin pelkistetyn ja vähävärisen, ensikatsomalta jopa ankean oloisen tunturimaiseman. En tohtinut ottaa kuvaa tuosta taulusta...

Uskokaa tai älkää, kun maalausta katsoo 40 minuuttia, siinä näkee valtavan määrän tasoja ja yksityiskohtia, joita ei pikaisella näyttelykierroksella huomaa. Etenkin kun tuo aika myös kirjoitetaan maalaukseen liittyvää tekstiä, esimerkiksi teemoilla kauneimmat ja rumimmat värit, mitä haistaisit, jos olisit teoksen maisemissa, mitä maisemassa tapahtui kuvan maalaamisen jälkeen...

Lopuksi jokainen työsti viiden minuutin teksteistä yhden kokonaisen tekstin, aikaa 10 minuuttia.

Sitten vielä kierros kaikkien lempimaalausten äärellä - halukkkaat saivat myös lukea tekstejään ääneen.

Ennen kuin jaan teille kirjoittamani tekstikoosteen, seutaa vielä pieni mainospläjäys.

Siivekäs paluu, kevät saapuu -näyttely jatkuu Riihimäen taidemuseossa 22.4. asti. Museon löydät osoitteesta Temppelikatu 8.
Lisätiedot: riihimaentaidemuseo.fi

Lauantaina 21.4 klo 13 on Taiteilijattaret-näyttelyyn pohjautuva omakuvaa käsittelevä sanataidepaja. Ryhmässä on vielä tilaa. Ilmoittatumiset Riihimäen taidemuseolle.

Suosittelen ja olen itsekin menossa!

Aion jatkossakin käydä taidemuseoissa paitsi katsomassa taideteoksia myös kirjoittamassa, aivan omaehtoisestikin.

Heidille vielä kiitokset illan vetämisestä, olet rauhallinen ja ystävällinen ohjaaja ja sinulla on hyvä ideoita. Mahdollinen jännitys ei näkynyt missään kohti. Äänestäsi tulee rauhallinen olo.

Ja tällaista tekstiä syntyi, ei mitenkään viimeisteltyä. Tekstistä huomaan, että olen taas tällä elämänmittasella matkalla etelän ja pohjosen välissä. Tekstinpätkää jälkikäteen lukiessa herää myös ajatus, että se voisi olla unen kuvaus.

Mie revin hampailla säikeitä lummeen kostuttamistani lovikkavanttuista. Ne haisee ihan märälle, eltaantuneelle lampaanrasvalle. Ne haisee hyvälle, mutta villasäikeet takertuu kurkkuun ja niitä pittää kakoa pahalla äänellä. Se ääni saapi jänekset nousemmaan lumikyyrystä ja säntäämään alarinteeseen toinen toistaan takkaa ajaen.
Ensimmäinen poro tullee aukealle tunnustellen, toinen ja kolmas rohkeammin. Ne mennee kiharaoksasten keijukaspuitten tykö ja rupeaa jarsimmään niistä kaarnaa. Kyllä tekis mieli läimäyttää lovikkakämmenet yhteen, mutta en kai mie nyt sillee tohi.
Kauan ootettu aurinko nousee tuntureitten takkaa ja rakentaa tien jään yli vastarannalle. Siellä joku jo laittelee suksia jalakaan ja lähtee lykkimmään aurinkotietä minua kohti.
Mie tunnen hipasun käsivarressa. Kiharapuun oksa, etelän tuulahus.