Islantilaisen Steinunn Sigurdardóttirin Sydämen seutuvilla pisti miettimään monia asioita, myös jotakin niin epäolennaista kuin miksi jonkun kirjan lukemiseen kuluu pidempi aika kuin jonkun toisen. Jos nyt ei ajatella sivumääriä. Sydämen seutuvilla on yli neljäsataasivuinen kirja, ja jouduin jatkamaan sen laina-aikaa, koska lukeminen edistyi niin hitaasti. Luin toki samaan aikaan muitakin kirjoja, mutta silti.
Tulin siihen tulokseen, että kirja on vain niin valtavan polveileva ja kieleltään rikas ja nautittava, ettei sitä voinut kaahata nopeammin läpi. Kieli, tekstin risteily ja vaeltelu fyysisestä ja henkisestä ajasta ja paikasta toiseen lisättynä myyteillä ja taruilla - vastaus aikaa vaativaan lukukokemukseen on valmis.
Sydämen seutuvilla on tyyliltään road movie, kolmen naisen matka Reykjavikista länsivuonoille. Liikkeellä ovat Harpa Eir, jonka näkökulmasta tarina on kerrottu, tämän ystävä Heidur ja 14-vuotias tytär Edda.
Kyse ei ole huvimatkasta, vaan äidin epätoivoisesta yrityksestä viedä tyttärensä pois kuvioista, jotka uhkaavat tuhota tämän.
Kirjan aikajana on vain muutaman päivän mittainen, mutta siinä ehditään käsitellä koko Harpa Eirin elämä, sivuta jopa hänen äitinsä elämää ennen tyttären syntymää.
Teos ei ole vain ulkoinen vaan myös sisäinen matka, jonka aikana islantilaisittain eksoottisen näköinen päähenkilö miettii ja selvittää syntyperäänsä, elämänvalintojaan ja äitiyttään, myös siihen liittyviä tabuja, sekä ihmissuhteitaan.
Tarinan edetessä Harpa Eir löytää yllättävälläkin tavalla vastaukset niihin kysymyksiin, joihin vastauksia kaipasi. Hän löytää myös sellaista, mitä ei edes osannut etsiä.
Tiettyihin esimerkiksi syntyperään liittyviin loppuratkaisuihin suhtaudun hivenen varauksellisesti. Välillä tulee hollywoodmainen olo ja tunne tyylirikosta suhteessa muuhun tekstiin, mutta sitten ajattelen, että sympaattinen päähenkilö on kaiken tämän ansainnut.
Mukana tekstissä kulkevat islantilaiset tarut ja myytit, taikamaailma. Kirja houkuttelee tarttumaan sellaiseen suururakkaan kuin islantilaisiin saagoihin, joita ainakin Antti Tuuri on kääntänyt.
Sävyltään kirja on enemmän mollivoittoinen, mutta siinä on myös huumoria, mustaa sellaista, sekä hyvin kirkkaita, tummaa vasten valoisia kohtia. Tässä katkelma näytteeksi:
Tämä kirja palkitsee kärsivällisen, kärsimättömälle se antaa ehkä lisäksi hitusen kärsivällisyyttä. Hieno lukukokemus, hieno sukellus islantilaiseen maailmaan. Tai siihen, millaiseksi sen kuvittelen.
Pahoittelen vielä sitä, että en onnistunut saamaan tähän tekstiin islantilaisia kirjaimia kohdalleen.
Steinunn Sigurdardóttir:
Sydämen seutuvilla
Suomennos: Tuula Tuuva
Otava 1999
410 s.
ISBN 951-1-14951-2
Lainattu Klaukkalan kirjastosta
💙💙💙💙💙
Kyse ei ole huvimatkasta, vaan äidin epätoivoisesta yrityksestä viedä tyttärensä pois kuvioista, jotka uhkaavat tuhota tämän.
Kirjan aikajana on vain muutaman päivän mittainen, mutta siinä ehditään käsitellä koko Harpa Eirin elämä, sivuta jopa hänen äitinsä elämää ennen tyttären syntymää.
Teos ei ole vain ulkoinen vaan myös sisäinen matka, jonka aikana islantilaisittain eksoottisen näköinen päähenkilö miettii ja selvittää syntyperäänsä, elämänvalintojaan ja äitiyttään, myös siihen liittyviä tabuja, sekä ihmissuhteitaan.
Tarinan edetessä Harpa Eir löytää yllättävälläkin tavalla vastaukset niihin kysymyksiin, joihin vastauksia kaipasi. Hän löytää myös sellaista, mitä ei edes osannut etsiä.
Tiettyihin esimerkiksi syntyperään liittyviin loppuratkaisuihin suhtaudun hivenen varauksellisesti. Välillä tulee hollywoodmainen olo ja tunne tyylirikosta suhteessa muuhun tekstiin, mutta sitten ajattelen, että sympaattinen päähenkilö on kaiken tämän ansainnut.
Mukana tekstissä kulkevat islantilaiset tarut ja myytit, taikamaailma. Kirja houkuttelee tarttumaan sellaiseen suururakkaan kuin islantilaisiin saagoihin, joita ainakin Antti Tuuri on kääntänyt.
Sävyltään kirja on enemmän mollivoittoinen, mutta siinä on myös huumoria, mustaa sellaista, sekä hyvin kirkkaita, tummaa vasten valoisia kohtia. Tässä katkelma näytteeksi:
"Suruni eivät ole lyijynraskaita. Ne ovat höyhenenkevyitä tupaten täydessä palttinarepussa soutuveneeni perässä. Nousen seisomaan ja heilautan repun olalleni ja katso: se on lastenleikkiä. Lasken repun kädestäni ja painan pääni sitä vasten, ja vene keinuttaa minua kuin vauvaa kehdossa" (sivu 336).
Tämä kirja palkitsee kärsivällisen, kärsimättömälle se antaa ehkä lisäksi hitusen kärsivällisyyttä. Hieno lukukokemus, hieno sukellus islantilaiseen maailmaan. Tai siihen, millaiseksi sen kuvittelen.
Pahoittelen vielä sitä, että en onnistunut saamaan tähän tekstiin islantilaisia kirjaimia kohdalleen.
Steinunn Sigurdardóttir:
Sydämen seutuvilla
Suomennos: Tuula Tuuva
Otava 1999
410 s.
ISBN 951-1-14951-2
Lainattu Klaukkalan kirjastosta
💙💙💙💙💙
