Se on silti tai ehkä juuri siksi hurmaava leffa etenkin kotitöiden ja opiskelutehtävien täyttämän päivän päätteeksi. Ja totta kai myös siksi, että elokuva liittyy tiukasti kirjoihin, kirjoittamiseen ja kirjailijuuteen. Kirjan voimaan muuten hyvinkin näköalattomissa elämän ja historian vaiheissa.
Tapahtumat pyörähtävät käyntiin, kun kirjailija Juliet Ashton (Lily James) saa sikatilaa Guernseyn saarella pitävältä Dawsey Adamsilta (Matthew Goode) yllätyskirjeen. Mies metsästää lempikirjailijansa Charles Lambin teoksia, ja päätyy sattumusten kautta kyselemään niitä Lontoossa asuvalta Ashtonilta.
Guernseyn saari ja sen vaiheet hiljattain päättyneen saksalaismiehityksen ajalta valtaavat Julietin mielen. Hän haistaa myös hyvän jutun aiheen. Juliet matkaa saarelle tapaamaan miehityksen aikana syntyneen perunankuoripaistoksen ystävien kirjallisen piirin jäseniä.
Tuo matka ja Guernseyn saaren sodanaikaiset tapahtumat, jotka eivät vielä vuosienkaan kuluttua päästä saarelaisia otteestaan, muuttavat nuoren naisen elämänsuunnan ja arvomaailman.
Elokuvan tapahtumat ja loppuratkaisu ovat melkoisen helposti arvattavissa, mutta enpä olisi toisenlaista loppua kuin happy end toivonutkaan. Elokuvan roolisuoritukset tosin olivat, etenkin pääosan esittäjä Lily James, minusta aika sieluttomia.
Elokuvan maisemat ja historia herättivät kiinnostuksen tuota erikoista saarta tai oikestaan useammasta saaresta muodostuvaa saariryhmää kohtaan. Voisiko tuolla joskus vierailla?
Tällaista tietoa Guernseystä löytyi pikaisella katsauksella Wikipediasta:
Guernsey (virallisesti Bailiwick of Guernsey) on Ranskan Normandian rannikolla sijaitseva brittiläinen erillisalue (crown dependency, kruununsiirtomaa), joka ei ole osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä Euroopan unionia. Sillä on laaja itsehallinto ja lisäksi omat konsulit kaikilla muilla Kanaalisaarilla Jerseytä mukaan laskematta. Guernseyn saaren lisäksi siihen kuuluu Alderney, Sark, Herm, Jethou, Brecqhou, Burhou ja muita pikkusaaria. Saaret sijaitsevat noin 50 kilometriä Ranskan rannikosta länteen.
Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville perustuu Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin saman nimiseen kirjeromaaniin. Se ilmestyi Suomeksi vuonna 2010 Jaana Kapari-Jatan kääntämänä. Kirjan alkuperäinen nimi on The Guensey Literary and Potato Piel Pie Society. En ole lukenut tuota kirjeromaanin muodossa ilmestynyttä teosta, en edes huomannut sen ilmestymistä. Kirjallisuusbogeja katsellessani selvisi, millainen blogistien ja lukevien ihmisten suursuosikki se on. Nyt kyllä liitän sen To be read -sivulleni. Haluan verrata kirjaa ja elokuvan toteutusta, etenkin tuo kirjan kirjeromaanimainen toteutus kiehtoo minua.
Kirjaa on esitelty ja arvioitu usealla sivustolla ja monessa blogissa, muun muassa Raision kirjatotalon sivustolla osoitteessa khttp://www.raisio.fi/kirjasto/kirjan-kannet-auki/ sekä ainakin blogeissa Sara, Amma, Leena Lumi, Kirjakaapin avain, Maria
Tästä elokuvasta ja kirjasta nousee mieleeni toinen, minulle vuosien takaa rakas teos. Mielestäni sillä on yhteisiä piirteitä Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -kirjan kanssa. Tämäkin kirja on hyvin elokuvallinen, vaikkei siitä tietääkseni leffaa ole julkaistukaan.
Kyse on Helene Hanffin kirjasta Rakas vanha kirja. Se on julkaistu suomeksi vuonna 1982 ja siksi saatavilla vain antikvariaateista, ehkä myös kirjastoista. Se sopii hyvin teemaan, sillä itse teoskin on kunnianosoitus vanhojen kirjojen myymälöille.
Esittelen kirjan teille heti kun kirjasumani vähän purkautuu. Ehkä ehditte saada sen käsiinne jo ennen sitä!
💛💛💛💛
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti