Hae tästä blogista

torstai 16. elokuuta 2018

Mari Mörön Kukkanuottasilla - kukkasuutareille ja kukkasuutaruudesta haaveileville

Puutarha-aiheiset kirjat ovat yksi salaisista heikkouksistani. Kun sanon näin, tarkoitan kirjoja, jotka eivät ole varsinaisia tieto-opuksia vaan enemmänkin aiheeseen liittyvää kaunokirjallisuutta.
Toki välillä tulee selattua erilaisia tietokirjoja ja lehtiäkin, mutta aika pitkälle se on sellaista fiiliksen ja ideoiden, ei niinkään tiedonhakua.
Mistä idea kirjoittaa puutarha-aiheisista kirjoista syntyi? Siitä, että kirjaston uutuushyllyssä minua odotti Mari Mörön Kukkanuottasilla. Luin kirjan parissa päivässä eli huimasti alle pikalainalle annetun määräajan. Lukemista siivitti se, että sain nautiskella Mari Mörön tekstikokoelmasta omassa puutarhassani valkean aurinkovarjon alla.
Kukkanuottasilla on jaettu kolmeen osioon, joiden tekstit käsittelevät vaikkapa taimenhakureissua kukkahullun luo kuten tekstissä U niin kuin unelmatädyke - rankalla huumorilla höystettynä. Taimimullan salat tulevat nekin käsiteltyä ensimmäisessä osassa, samoin puutarhavinkit.



 "Herättääkö kuppikooltaan suurien rintaliivien ripustaminen puutarha-aitaan ihastusta? Siis jos istuttaa niihin riippulobelioita? Tai piano, jonka soitinkoneistosta työntyy sipulinvarsia ja kesäkukkia? Hylätty vessanpönttö krassiruukkuna?
 Näin Mörö kyselee tekstissään Riippulobeliat rintsikoissa.

Mörö arvostelee puutarhojen kierrätyskilpavarustelua ja romutrendejä, niin kuin hän nimittää uusiin puutarhoihin pesiytynyttä tavarapaljoutta: heinäseipäitä, maitotonkkia ja karjan syöttökaukaloita. Hän mainitsee ruostuneet mitkätahansaesineet ja mieleeni nousee heti talomme seinää vasten odottava, ruosteinen kuinkas muutenkaan, seulanverkko. Entäpä appiukolta vuosia sitten peritty valtavan painava, reikäpohjainen kottikärry, jonka olen maalannut turkoosiksi? Erityisesti tänä kesänä se on näyttänyt riippapelargonioineen ja punavalkoisina kukkivine daalioineen kauniilta.

 Antaa siis kaikkien kukkien kukkia.

Ensimmäisessä osassa pidän eniten kirjan tekstistä Suvut, säät, sydämet. Siinä Mörö vertailee tilannetta, jossa henkilö hankkii autiotalon vaikkapa Itä-Suomesta siihen romanttiseen kuvaan, jota esimerkiksi leffat aiheesta syöttävät - tiloista jotka poikkeuksetta sijaitsevat Italiassa tai Ranskassa ja joihin liittyy kosolti romantiikkaa. Pakko silti myöntää, että omalla tavallaan nuo eteläisemmät tarinat vetoavat, jo maiseman kauneuden vuoksi.



Kirjan viimeisessä osiossa Mörö ottaa lukijat mukaansa erilasille puutarhamatkoille. Käydään Chelsean Flower Showssa, Kanadan Vancouverinsaarella, Victorian Fairfield Roadilla, Havaijilla Kula Botanical Gardenissa...
Pakko sanoa, että nämä puutarhamatkat vetosivat tällä kertaa eniten. Ne sisältävät valtavan määrän puutarhahistoriaa ja siinä samalla tietysti myös kulttuurihistoriaa. Ne vievät tapaamaan mielenkiintoisia henkilöitä, vaikkapa Puuma-Annieta sekä Abkhazin puutarhan rakastavaisia, Peggyä ja Nicholasta.
Abkhazin puutarhasta verkkokalvolle jää kuva vaaleanpunaisesta pariovellisesta rakennuksesta syksyisessä kalliomaisemassa.
Kirjan kuvat ovat mahtavia ja yhtä lukuunottamatta kirjailijan itsensä ottamia. Kuvat, mehevä kieli, kiinnostavat ja paljon tietoa sulavassa muodossa sisältävät tekstit, joista osa on krouveja ja vauhdikkaita, osa hyvinkin herkkiä. Kaikki tämä muodostaa paketin, johon muidenkin kuin kukkasuutareiden kannattaa tarttua.

Mari Mörö: Kukkanuottasilla
Kustannusosakeyhtiö Teos 2018
234 s.
Lainattu Klaukkalan kirjastosta
💚💚💚💚



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa Kirjoittajaelämää-blogiini!